"Pelaa tulevia, älä kertoimia", kuului erään vanhan kansan petsarin aikoinaan tirskuntaa herättänyt viisaus. Totta on, että jos joka kerta pystyt pelaamaan tulevaa hevosta, niin et melko varmasti jää ravipeleissä miinukselle. Se ei vain tahdo onnistua keneltäkään. Siispä pelejä laatiessa täytyy ottaa huomioon se väistämätön tosiasia, että joskus ei pääsekään lunastamaan.
Arvaisin, että suurin osa pelaajista pitää tästä huolen (ainakin omasta mielestään) tasapainottelemalla päänsä sisällä, että onko pelihevonen betsin arvoinen. Jonkinlainen kokemuksen tuoma arviointikyky on tämän ajattelun perustana, ja monelle hyvälle pelaajalle tämä riittää enemmän kuin hyvin. Joskus sen vain näkee, että "ei tämän näin iso suosikki kuulu olla" tai "K.O. Pukka on ihan unohdettu".
Olen havainnut erittäin paljon sitä, että omaa "ideaa" pelataan liki kertoimista riippumatta. Sitten kun hevonen korkkaa lähtönsä, niin lunastetaan sen verran kuin kerroin antaa. Näen tämän lähinnä uhkapelaamisena. Ei pelikohteisiin pidä kiintyä millään tavalla, vaan liikaa pelattu on liikaa pelattu ja sillä selvä. Hyvin usein ennakkoon maistuva hevonen onkin ylikuuma, ja pelikohde onkin joku lähdön perushevosista. Joskus jollain harmaalla, mauttomalla ja hajuttomalla (tämä ei tarkoita kimohevosia) pelikohteella huomaa olevansa vahvasti edellä pelikansaa. Nykyään, kun vihjeitä, datamaatteja, tallireporttereita, kengitystietoja ja lämmityshavaintoja on kaikkialla, on tipsiluonteinen pelaaminen menettänyt liki kokonaan merkityksensä. Harjoitusravit ovat tällaisen pelikulttuurin viimeinen temppeli. (Terveisiä vain Super Sakelle ja taustavoimille, hyvinhän se meni!) Voittava pelaaminen on 2010-luvulla vaikeaa, mutta erittäin palkitsevaa. Ainakin henkisesti.
Sivuraiteena edelliseen: Ennakkovihjeet ja niiden systeemit ovat melkoista sirkustaidetta. Jonkin hevosen ideaksi tai ideavarmaksi mainostaminen on järjetöntä, kun mitään tietoa peliprosenteista ei ole. Kansan pelikäyttäytymisen arvaaminen on yllättävän vaikeaa, ja vielä kun ideahepo komeilee kymmenien tuhansien lukijoiden silmien edessä, niin miten ihmeessä voi tietää, mikä lopullinen peliosuus tulee olemaan? Onko kyse ideasta 10% pelattuna? Entä 15-prosenttisena? 30%?
Hieman ennen lähtöä pelijakauma on kuitenkin kutakuinkin tiedossa, paitsi pienempien ravien voittaja- ja sijapelissä, jotka ovat melkoisia hazardeja, kun sekunti ennen lähtöä tullut tuuppaisu näkyy kertoimissa vasta arvien jälkeen. Tällöin omia kuvitelmia lähdön voimasuhteista voi verrata prosentteihin ja kertoimiin. Tähän on pääasiassa kaksi tapaa: mutuilu ja matemaattinen lähestyminen. Tärkeä tosiasia on kuitenkin se, että molemmissa on pohjimmiltaan kyse samasta asiasta. Molemmissa muutetaan päässä tai tietokoneen jossain myllyssä tehdyt näkemykset voimasuhteista sellaiseen muotoon, että aikaan saadaan päätös pelaamisesta tai pelaamattomuudesta. Sama suomeksi: Molemmissa tuumataan, että onkos tämä hevonen hyvä pelikohde. Prosenteissa ei ole mitään kummallista magiaa. Prosenttiarviot ovat tapa kuvata lähdön voimasuhteita. Kun Pertti Peruspetsari sanoo, että Viesker "ei voi hävitä", ei hän tarkoita, että Viesker voittaisi 100% todennäköisyydellä, vaan että voitolle on erittäin suuri todennäköisyys. Tässä tulee esille sanallisten arvioiden suuri heikkous: arvioita on hyvin vaikea rajata eksaktisti. Kyseinen "ei voi hävitä" voi tarkoittaa jotain 80% ja 95% väliltä. Pitääkö Vieskerin voittajaa silloin tuupata kertoimella 1,1?
Prosenttiarvioita pidetään joissain piireissä jonkinlaisena "tietokonepelaajien" keksintönä, jolle on helppo naureskella. Kun joku mainostaa 75% pelattua pörröä ylipelatuksi, ja se voittaa omaa hyvyyttään, hirnutaan prosenttipelaajan naamataulu punaiseksi. Myös kun 3% pelattu ylläri-idea ei jaksa sinnitellä johtavan takaa kaksariin, nauravat samat viisastelijat rahansa hassanneelle. Totuushan kuitenkin oli, että ensin mainittu "ei voinut hävitä" ja jälkimmäinen "ei voinut tulla". Kyseinen 75-prosenttinen pankki olisi ollut ihan yhtä varma voittaja 60-85% pelattunakin. Eihän hevoset tiedä prosenttejaan. Saati sitten rexratingejaan.
Palataanpa sivuraiteelle: Tämän viikon 7 Oikein -lehdessä on 75-raveihin prosenttiarviot, kuten on ollut asian laita jo pitkään. Tästä isot pinnat ko. aviisille. Heti kärkeen pitää sanoa, että tarkoitus ei ole ristiinnaulita ketään, vaan tuoda vain esille prosenttiarvioiden ja sanallisten arvioiden yhdistämisen hankaluus. T75:n kohteessa neljä numero 3 Quite An Avenger on valittu systeemien varmaksi saatesanoilla "mikäli ruuna on tässä läheskään vastaava (kuin Kymenlaakso-ajossa), on voitto hyvin todennäköinen". OK, voitto on silloin hyvin todennäköinen, eli varmaankin joku 65-80%, kun kerran todennäköisen raja on 50% (vai onko, mistä sen tietää). Prosenttiarvioissa QAA saa 45% lähdön jyväsistä. Pitääkö tästä nyt päätellä, että hevonen on psyykattu melko isolla arviolla olemaan selvästi huonompi kuin Kymenlaakso-ajossa?
Seuraavassa lähdössä Maxwell Mayday on ainoa A-hevonen ja systeemien toinen varma. Hevonen on "vaikeasti voitettavissa", ja prosenttiarvio 40%. Eli tappio on voittoa todennäköisempi. Eli koko muulla, 15 hevosen joukolla on 60 prosentin sauma voittaa Maxwell Mayday, mutta silti se on "vaikeasti voitettavissa." Kolikkoa heittämällä tulee joka toinen kerta kruuna. Onko klaava tällöin vaikeasti heitettävissä? En kyllä itse menisi sanomaan tuollaista.
Vastaavia virheitä (?) on näkynyt pitkin vuosia monessa paikassa, joissa on tarjolla vihjetekstien lisäksi prosenttiarviot. Kyse ei ole siitä, että vihjaaja olisi jotenkin kykenemätön arvioimaan hevosen voittosaumoja. Sanalliset arvioinnit eivät vain valitettavasti ole keskimäärin hyvin kytköksissä todellisuuden kanssa. Jos vihjeissä tehdään suosituksia pelaamisen suhteen, niin asian pukeminen sanoiksi tekee neuvoa tarvitsevan pelaajan hommasta hyvin vaikeaa. Joskus on toki helppoa, kun rankingin ainoa A-hevonen on pelattu 15 pinnaa, mutta hyvin usein tekstiä lukemalla on mahdoton tietää, mikä lähdössä maistuu ja mikä ei.
Eikä näin tarvitse ollakaan. Tavallinen pelikansa ei ole kiinnostunut prosenttiarvioista. Rankingit ja juttua hevosten viime otteista, perusluokasta ja lähdön mahdollisista juoksunkuluista antavat paljon eväitä pelaamista varten. Jos kuitenkin lehdessä tai nettisivulla mainostetaan hevosta ideaksi tai annetaan prosenttiarviot, niin kannattaa pitää tarkasti huoli, ettei päädy hirttämään itseään.
Otetaanpa joitain esimerkkejä sanallisista arvioista. Mitä tarkoittaa "L.U. Uska on lähellä voittoa?" En todellakaan tiedä vastausta. Mikä tahansa prosenttimäärä 50% ja 80% väliltä voisi sopia tuohon. Olen nähnyt tuota käytettävän arviolla about 20% startanneesta hevosesta. Entä edellä käytetty "vaikeasti voitettavissa/ohitettavissa (keulasta)/lyötävissä/jne?" Riippuu kontekstista, kenties. Miten sitten "voittanee?" 50-60%, vai jotain muuta?
Oikeasti asia on vieläkin mutkikkaampi, sillä sanallisissa arvioissa on usein mukana ehtolauseita. "K.R. Oonikko on hyvin epävarma, mutta ravilla lähellä voittoa." Vai että "hyvin epävarma?" Eli laukkaa, öö, 50-80-prosenttisesti? Ravilla "lähellä voittoa", eli 50-80-prosenttinen? Voitto irtoaa siis 25-64-prosenttisesti. Kyse on siis suursuosikista, niukasta suosikista tai yhdestä A-hevosesta. Entäs sitten sapluuna "Keula-Spesialisti on piikkiin päästessään vaikeasti ohitettavissa?" Jaa-a, kuinkahan usein se pääseekään keulaan? Entä kuinka usein voittaa, jos joutuu muulle juoksupaikalle? Niitä muita paikkojakin on niin perhanan monta.
Vaikeaa. Jos näkemyksensä kertoisi prosenttien muodossa, niin kaikki muuttuisi helpommaksi. Pelikohteet on yksinkertainen valikoida, ja etenkin tietokoneohjelmien kanssa T-pelit muuttuvat helpoiksi pelattaviksi. Asiassa on kuitenkin pienoinen ongelma. Jos edellä höylättyjen sanallisten arvioiden muuntaminen prosenteiksi on vaikeaa, niin miten sitten ihan oikeasti muunnat näkemyksesi voimasuhteista prosenttiarvioiksi? On helppo ajatella jonkun hevosen olevan "lähellä voittoa", mutta paljon vaikeampi tarkkaan määritellä, montako kertaa sadasta kyseinen hevonen voittaa lähdön.
Yksittäisen hevosen prosenttiarvion raaka auki laskeminen on liki mahdotonta. Pitää osata ottaa huomioon kaikkien hevosten perusosaaminen, kaikkien hevosten päivän kunto, kaikki laukkakonfiguraatiot, kaikki juoksunkulkusaumat, kaikki hevosten sisäiset satunnaistekijät (piilevä sairaus, varustuksen vaikutus, juoksupaikkojen sopivuus) ja niin edelleen. Tällainen laskeminen ei ole käytännössä koskaan järkevää.
Riittävän hyvien prosenttiarvioiden laatimiseen on kuitenkin keinoja. Jotkut käyttävät hevosille jonkinlaisia voimalukuja, joiden perusteella tehdään raaka-arviot (kenties lähtöpaikkojen avulla skaalaten), ja niistä sitten työstetään erilaisilla vaikuttavilla asioilla arviot. Hevosten jakaminen ABC-tyyliin ja siitä pinnojen tasapainottelu eri ryhmien kesken on toinen tapa. Kokemukseen perustuva arviointi voi sekin olla hyvin tarkkaa. Jos päässä on mielikuva siitä, millainen 60-prosenttinen hevonen eri juoksunkulku/laukkariski/jne-tilanteissa ovat, on mahdollista "mutuilla" hyvä prosenttiarvio. Kannattaa edelleenkin pitää mielessä, että ne prosenttiarviot ovat vain tapa kuvata lähdön voimasuhteita. Sanalliset arviot voidaan pukea sellaisiksi ilman mitään ongelmia, jos vain tietää, mitä on tekemässä.
Se tekemisen tietäminen onkin vaikein homma. Urheiluvedonlyönnissä arvioiden laatiminen on käsittääkseni paljon helpompaa. En tiedä alasta juurikaan, mutta käsittääkseni ero johtuu karkeasti siitä, että erilaisia paljon vaikuttavia tekijöitä on enemmän. Matemaattisesti: Monien eri asioiden todennäköisyydet vaikuttavat arvioihin, ja näillä todennäköisyyksillä on eri arvioijien kesken vaihtelevia arvoja. Jonkun pitkän jalkapallosarjan otteluissa liikkumavaraa on paljon vähemmän kuin yksittäisessä ravilähdössä. Yksi poisjäänti voi järkyttää lähdön tn-jakauman täysin erilaiseksi. Yhden ManU:n pelaajan loukkaantuminen ei sen sijaan vaikuta joukkueen suorituskykyyn kovinkaan paljoa.
Edellisestä ABC-rankingtouhusta vielä sen verran, että mitähän nämä aat, beet ja ceet oikein tarkoittavat? Olisi ihan hyvä, jos joka julkaisulla olisi jokin tuoteseloste, että mitä tarkoittaa hevosen rankkaus A-ryhmään. Ainoa A-hevonen voi olla jotain 30 ja 90% väliltä, ja kahden A-pollen tapauksessa skaala on vielä monimuotoisempi. 10 hevosen B-ryhmäpötkö ei sekään ole kovin informatiivinen, sillä erot hevosten välillä voivat olla hyvin pienet.
Väitänpä tähän loppuun, että yksikään ravipelaaja missään ei osaa tehdä 5 prosentin marginaaliin meneviä, tarkkoja arvioita kaikista lähdöistä. Ei, vaikka saisivat valita jonkun alueen ravit, joista arviot saavat tehdä. Kaikkea ei vain voi tietää etukäteen, vaan lähdön jälkeen löytyy hyvin usein selkeitäkin virheitä analyysistä. Yritäpä vaikka miettiä konseptuaalisesti, että mikä ero on kuuden prosentin hevosen ja neljän prosentin hevosen välillä. "No toinen voittaa 50% useammin kuin toinen" ei kelpaa vastaukseksi.
Bonussektori: Tänään Vermossa saatiin kuusvitoseen tasapäävoitto. T65:n säännöt sanovat, että tällöin 6 oikein -tuloksille jaetaan yksi ja sama voittosumma. Päivän Duossa kertoimia on kuitenkin kaksi. Mistä ihmeestä tämä johtuu? Minulle sopisi kumpi tahansa menettely, mutta kai nyt yhden peliyhtiön samanlaisissa peleissä pitäisi olla samat säännöt.
Siitä, kumpi maksutapa on parempi tai oikeudenmukaisempi, voi keskustella. Helposti tulee mieleen, että nyt Nice Brozon rastanneita ei pitäisi rangaista siitä, että he osasivat onkia vähän pelatun hevosen rasteille. On epäoikeudenmukaista, että suuryllättäjällä lunastaa noin vähän. Asian voi kuitenkin nähdä toiseltakin kantilta: Ei ole väliä, kuinka epätodennäköinen hevonen voittaa, vaan kaikki hevoset ovat samalla viivalla. Pelin tarkoitus on saada voittaja kupongille, ei mitään muuta. Tällöin vain katsotaan kyseisessä kohteessa voittajan riviinsä saaneet ja jaetaan rahat normaalisti. Kyse on siis tavallaan samasta asiasta kuin jos pelaisit kahden hevosen muodostamaa oliota, ja toisen hevosen pitää voittaa. Ei pelin kannalta ole väliä, paljonko sitä voittajaa on pelattu. Se pieni osa riveistä, joissa Nice Brozo oli mukana on nyt samaa sakkia Penelope Pressin tietäneiden kanssa.
Itse olen vahvasti kahden erillisen kertoimen kannalla, sillä silloin kaikki ovat tyytyväisiä. Yllättäjää pelanneet saavat palkkion riskilleen, ja suosikilla lunastaa aika marginaalisesti vähemmän. Sen sijaan se perustelu, että yllättäjän "tienneet" pitäisi palkita, ei kelpaa minun oikeustajulleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti