Viime aikoina on puhkuttu ja puhistu kovasti Toto75-pelin jackpotkäytännöstä. Tähän antoi luonnollisesti alkysysäyksen katalan robottiryhmän harjaama yli 800k€:n lunastus. Kaikenlaista totuudeksi väitettyä on heitetty ympäri internetin ihmemaan, ja ajattelin kertoa omia näkemyksiäni asioihin. Tämä siksi, että moni tuntuu uskovan kirjoituksia kyseenalaistamatta, ja olen aika pitkälti eri linjoilla. Kaikki jatkossa esitetyt väitteet on poimittu nettipalstoilta tai muusta mediasta.
Väite 1: Toto75-bonuskierroksilla voittaa pelaamalla isolla kokonaispanoksella peliprosenttien suhteessa, eli hevosista ei tarvitse tietää mitään.
Eri mieltä. Palautusprosentti oli viime kierroksella hulppeat 120%, joten eurolla pitäisi saada keskimäärin 1,2 euroa takaisin, eikö vain? Kyllä, jos voittajat arvottaisiin peliprosenttien mukaisesti. Ei, jos kyse on asiantuntijapelistä, jossa pelaajat pelaavat toisiaan vastaan. Lyhyt selitys on se, että viisas raha vie päältä osan. Asiaa voi valottaa kahdella esimerkillä.
1) Normaalikierroksella palautusprosentti T75:ssä on 65%. Hyvän ravipetsarin voi olettaa pääsevän 105% palautukseen pitkässä sarjassa. Tästä voi varmaankin keskustella, mutta ainakin urheiluvedonlyönnin puolella nuo lukemat ovat tavalliset. Palautusprosentit ovat isommat sillä puolella, mutta markkina paljon, paljon tiukempi.
Jos Reijo Robotti pääsee normaalikierroksella 105% palautukseen, on viime bonuskierroksella hänen palautuksensa
p = (1,2*1,05)/0,65 = 1,94,
eli 194%, sillä palautusprosentti suhteessa bonuskierrokseen on suoraan verrannollinen. Bonuskierroksella vaihto oli liki miljoona euroa. Osa tästä rahasta on huippuhyvien pelaajien pelaamaa, osa vähän huonompien ja osa tavallisten hupipelaajien. Ei ole varmaankaan liikaa sanottu, että 20% vaihdosta on edellä mainitun 194% palautuksella operoivan pelaamaa. Tämä siis yksinkertaistettuna. Oikeasti sieltä löytyy myös 120%, 150% ja 170% palautuksella pelaavia, mutta tällainen kahtiajako on käytännön kannalta helpompaa. Tavallista pelikansaa on paljon enemmän kuin ammattimiehiä tai muuten vain taitavia, mutta nämä pelaavatkin selvästi isommilla panoksilla. Viime lauantain sankarit tuuppaavat parhaimmillaan viisinumeroista summaa sisään, ja muitakin isompia syndikaatteja löytyy.
Jos 20% vaihdosta tulee 194% palautuksella pelaavilta, niin mikä on sitten lopun 80 prosentin palautusprosentti?
0,20*1,94 + 0,80*p = 1,20,
josta ratkaistaan p = 1,05. Mikäli 80/20-jaon sijaan valitaan 75/25-jako, niin p = 0,95. Eli kun vaihdosta reilu viidennes on hyvien petsarien kontolla, niin muiden pelaajien laskennallinen palautusprosentti jää sataan. Tikkaa käsiohjelmaan heittämällä ei siis voi juhlia varmaa voittoa. Jos kasvattaa panosta liikaa, syö omaa laskennallista palautusprossaa. Jos pelaa pienemmällä, niin hyviä arvioita tehtailevat petsarit kuorivat kermat päältä pois.
2) Sama asia kuin edellä hieman eri näkövinkkelistä. Otetaan helpotuksen vuoksi T4-peli tarkasteluun. Joka kohteessa on vain kaksi hevosta, joiden peliprosentit ovat molemmilla 50%. Tähän voisi ottaa mukaan muitakin hevosia, mutta sillä ei ole lopputuloksen kannalta mitään väliä.
Jos palautusprosentti on edellä mainittu 120% ja peliprosentit ovat tarkalleen oikeat, osut yhdellä rivillä todennäköisyydellä (1/2)^4 = 1/16. Voitat 19,2 kertaa panoksesi, sillä 19,2/16 = 1,2.
Mitä tapahtuu, jos yhdessä kohteessa Reijo Robotti onkin muita viisaampi ja tietää toisen hevosen saumojen olevan todellisuudessa 60% ja toisen 40%? Rastaamalla 60-prosenttisen riviisi osut todennäköisyydellä 0,6*(1/2)^3 = 0,075. Voitat edelleen saman 19,2 kertaa panoksen (koska peliprosentti on edelleen 50%), joten palautusprosentti on 19,2*0,075 = 144%.
Jos taas arvot riviisi epäonnekkaasti 40-prosenttisen voittajan, osut todennäköisyydellä 0,4*(1/2)^3 = 0,05. Tällöin lunastat samat 19,2 euroa, ja palautusprosenttisi on 19,2*0,05 = 96%. Turpaan siis tulee, vaikka kierroksen palautusprosentti on 120%.
Tuleeko sitten noin isoja prosenttivääristymiä? Väitän, että tulee, ja tässä on kyse vain yhdestä kohteesta. Seitsemään kohteeseen mahtuu paljon varaa hyvälle petsarille ottaa kantaa, ja useamman edullisen rastin (tai epäedullisen) vaikutukset kumuloituvat nopeasti.
Arvioisin, että palautusprossan tulee olla tasoa 140-150%, jotta tikanheitolla pääsisi plussalle. Mutta näitä tapauksia ei nykypäivänä vain tule, sillä viisas raha tietää mihin iskeä. Älkää siis arpoko pelejänne, vaan psyykatkaa lähdöt hyvin ja pelatkaa rohkeasti omasta mielestänne hyviä pelikohteita.
Väite 2: Isommalla kokonaispanoksella pelaamalla voittaa enemmän.
Eri mieltä. Ainoa asia, jolla voi tehdä eroa muihin totalisaattoripelissä, on pelitaito. Isommalla kassalla voi pitää varianssia kurissa, sillä osumia tulee selvästi useammin. Voitolle jää kuitenkin pitkässä juoksussa vain ja ainoastaan oman palautusprosenttinsa määräämänä. Ja sen nostaminen onnistuu vain pelaamalla alipelattuja yhdistelmiä paremmin kuin muut.
Yksi koukku tässä on, johon voi tarttua. Isolla kokonaispanoksella pelaavilla on sellainen luksusoptio, että tällöin on varaa ottaa peleihin mukaan epätodennäköisiä yhdistelmiä. Tavallisen petsarin ei kannata yrittää liian vaikeaa, sillä poikkimeno kohtaa ennen osumista. Tosin, jos on hupipelaaja, niin ei tarvitsekaan välittää optimipanostuksista niin paljoa. Miten voi mennä poikki, jos pelaa niin pienellä, että aina on varaa pelaamiseen? En kuitenkaan usko, että on sellaista kierrosta, jolla kaikki parhaat yhdistelmät sijaitsevat osastolla hyvin epätodennäköinen. Riittää, että on pari sellaista näkemyshevosta, joiden voittosaumat ovat edes pariakymmentä prosenttia, niin varmasti saa pienenkin pelikassan kanssa kaikki rahat kiinni hyviin riveihin. Sitä paitsi, epätodennäköiset rivit ovat hyvin vaarallisia, sillä jo yhdenkin muun pelatessa samaa riviä saatatkin olla pelaamassa hyvin epäedullista yhdistelmää. Enemmän pelatuilla riveillä on massan tuoma suoja, ellei joku satu tuuppaamaan juuri siihen reikään isoa kertaistettua.
Väite 3: Isolla kokonaispanoksella pelaamalla voittaa 90-95-prosenttisesti.
Ei siellä päinkään. Jos haluaa osuman 90-prosenttisesti, pitää joka kohde saada katettua keskimäärin
x^7 = 0,9 => x = 98,5%-prosenttisesti.
Tällöin viime lauantaina pitää ottaa kohteisiin mukaan 9, 10, 11, 11, 10, 10 ja 10 hevosta. Se tekee 1089000 riviä, eli 544500 euroa. Tuosta voi saada sheivattua pois jonkun pienen määrän rivejä, mutta ei merkittävästi. Tuuppaa tuollainen peli sisään, ja pidä mielessä, että tässä ei ole mukana edes helppojen rivien painotuksia. Onnea matkaan.
Väite 4: Toto75-jackpot pitäisi muuttaa siten, että kertymä jaetaan joka voittoluokalle.
Samaa mieltä. Nykyinen systeemi on tavalliselle petsarille aika turhauttavaa, sillä 7 oikein on vain niin vaikea saada. Jos bonus jaettaisiin joka voittoluokalle, pystyisi pienelläkin pelikassalla tuuttaileva ottamaan rohkeasti yllättäjiä mukaan peleihin, sillä viidelläkin oikein voi saada paljon, mikäli pari vähän pelattua napsuu kiinni. Nykysysteemillä vaaditaan malttia jopa yli oman eliniän, että pääsee kiinni kunnolliseen lunastukseen.
Pelkästään seiskoille jakaminen on mukamas mainosarvoltaan isompi, kun voi hehkuttaa miljoonan päävoittoa. No, mites kansa näkee pelimuodon julkisuuskuvan nyt, kun samat ammattimiehet rokottavat peruspetsarin taskuja liki joka kerta?
Tämä muutos olisi omalla kohdallani toivottava asia, vaikka uskoakseni pelaan isommalla kuin tavalliset harrastajat. Varianssi on vain niin valtava, ettei ole varaa puskea isoja summia likoon. Silti olen ihan varma, että joka ikinen sisään laittamani euro on tulossa korkojen kera takaisin. Siinä vain kestää. Viisi seitsemästä olisi jo paljon miellyttävämpi maali.
Muita pikkuasioita
Moni tuntuu unohtavan, että tämä Suomen 75-kierroksia dominoinut porukka on kohdannut myös pitkiä tappioputkia. Kun panostaso on sata tonnia per kierros, niin 800k€ ei ole sen enempää kuin jos pelaisit eurolla 8 kertaa maksavaa kaksaria. Ei tässä ole kyse siitä, että iloiset veikot ottavat jättitilin aina kun huvittaa ja naureskelevat illan päätteeksi samppanjalasit kourassa tyhmien pelipappojen kohtaloa. Päivän HU:ssa on hyvä juttu asiasta, lukekaa ja viisastukaa. Hyvät pelimiehet ansaitsevat kunnioitusta.
Mitä tulee ATG:n robottikieltoihin, niin voisivat vain suoraan sanoa, että koko ajan voittavat pelaajat eivät ole tervetulleita pelaamaan heidän puljuunsa. Lapselliset tarinat roboteista, prosenttien pelaamisesta hevosten sijaan (voi hyvä jumala), ja muita pelaajia vastaan pelaamisesta (totalisaattoripelissä varmasti paheksuttava asia) ovat sellaista lannoitetta, että itku meinaa tulla.
Ajatus- ja laskuvirheitä saattaa löytyä, kommentoikaa ihmeessä.
